21.-22.4.2018 / Group Exhibition » Kevään suuri kuvataidekarnevaali K2 Taiteilijatalo klo 12:00-16:00, Kulttuurikasarmi, Hiukkavaara, Hiukanpiha 25, 90670 Oulu Hiukkavaaran K2
17.6.–31.8.2017 / Group Exhibition » Taidekeskus Krimin ja Katajaisessa kansassa esillä olevan kokonaisuuden taustalla on Imatran Koulukadulla sijaitseva talokaksikko, jossa
27.5.–11.6.2017 / Group Exhibition, Kaija Hinkula & Mika Kiviniemi » Decadence on kuvia ajasta ja väliaikaisuudesta. Kokonaisuus sisältää maalauksia sekä
13.–31.5.2017 / Group Exhibition » Daniel Nagy, Kaija Hinkula, Heidi Kesti Omnia Vanitas-näyttelyn lähtökohtana on toiminut vanitas - erityisesti 1600-luvulla
Haiharan taidekeskuksen kesä huipentuu 7.7. avautuvaan, valtakunnalliseen teemanäyttelyyn. 12. kerran järjestettävän näyttelyn aiheena on tänä vuonna Kerronta. Näyttely kokoaa yhteen tasokkaan ja monitahoisen valikoiman erilaisia taiteilijoita ja taiteenlajeja. Tänä vuonna koetaan mm. maalauksia, installaatioita ja videotaidetta.
Näyttelyn kuraattori Jarno Vesala kertoo tämän vuoden näyttelystä:
“Kerronta teemana voi olla hyvinkin suurieleinen, mutta näyttelyn alkuasetelmat ovat näennäisesti päinvastaiset. Näyttelyssä nähdään paljon pienieleisiä ja rauhallisia viitteitä tarinoista ja muistoista, joita katsoja olemassaolollaan täydentää. Pienieleisyydestä kasvaa hiljalleen vahvoja ja suuria teoksia. Myös Haiharassa nähtävien teosten tarinoiden kerronnassa kuuntelijalla on suuri merkitys. Tänä vuonna taiteilijoita on mukana ennätyksellisen vähän, monelta taiteilijalta on esillä useampi teos tai teoskokonaisuus.”
Haiharan taidekeskuksen valtakunnallinen teemanäyttely syntyi vuonna 2007 halusta käynnistää Tampereelle uusi kesänäyttelyperinne. Haiharan teemanäyttely on nyt vakiinnuttanut asemansa Suomen kesänäyttelykartalla. Näyttelyn teemaksi on pyritty valitsemaan eri vuosina keskenään mahdollisimman erilaisia otsikoita. Edellisvuosina näyttelyn teemoja ovat olleet muun muassa Vaahtokarkki (2012), Ruoka (2014) ja Läsnä (2016). Näyttely perustuu avoimeen hakuun ja sen hakijamäärät ovat vuosia pysyneet melko vakiona, vuosittain saapuu noin sata hakemusta.
Kerronta -näyttelyn taiteilijat ovat: Henna Aho, Ida Sofia Fleming, Kaija Hinkula, Tomi Hyttinen, Juho Järvi, Salla Myllylä, Elina Saalfeld, Laura Vainikka, Sanni Weckman, KOLME-kollektiivi; Jenni Haili, Marika Hyvärinen ja Kaisla Löyttyjärvi.
Kulttuuritalo Laikun Galleriassa on esillä lyhytelokuvia osana teemanäyttelyä. Mukana on mm. Jonna Kinan ” Arr. for a Scene” -lyhytelokuva, joka on dokumentaarinen muotokuva kahdesta foley-taiteilijasta ja heidän työskentelystään yhden elokuvahistorian tunnetuimman kohtauksen parissa (Alfred Hitchcockin Psykon, 1960, suihkukohtaus).
Näyttely avoinna 7.7.-5.8.2018 ti-su klo 12-18.
Haiharan taidekeskus, päärakennus ja Talli
Haiharankatu 30
Bussi 10 päätepysäkki tampere.fi/haihara
KRITIIKKI Martta Heikkilä 9.8.2018
Kerronta-teemanäyttely: taiteen pimeät puolet
Kesänäyttelyiden joukossa valtakunnallinen Kerronta-teemanäyttely on poikkeuksellinen kokonaisuus. Kuvataiteilija Jarno Vesalan kuratoima, Tampereen Kaukajärvellä sijaitsevassa Taidekeskus Haiharassa pidetty näyttely tarjoaa kesäisen huolettomuuden sijaan joukon teoksia, jotka eri taiteenlajien mahdollistamista näkökulmista heijastavat kuvan luonnetta, sen esitystä ja poissaoloa koskevia kysymyksiä.
Kaikki teokset ovat kertovia sikäli, että ne tulevat jostakin ja viittaavat jonnekin, taiteeseen tai sen ulkopuolelle. Samalla teokset ovat osa jotakin jatkumoa tai kertomusta, johon ne antavat oman lisänsä. Kerronta-näyttelyn yhdeksän taiteilijan ja yhden taiteilijayhteisön teokset eivät sellaisenaan muodosta yhteistä kertomusta, mutta silti ne kiistatta asettuvat osaksi käsitteellisen nykytaiteen perinnettä. Teosten joukossa pysäyttää ensimmäisenä Ida Sofia FleminginKaikki äitini -installaatio. Se koostuu taiteilijan äidille kuuluvista tilaan ripustetuista mustista vaatteista ja äänestä, joka syntyy kun kirjoitetaan käsin paperille. Vaikka näyttelyjulkaisun teksti paljastaakin, ettei teos liity suoraan kuoleman aihepiiriin, se saa miettimään filosofi Maurice Blanchot’n ajatusta tekstistä kirjoittajan poissaolona ja hautana. Ajan kulumiseen Flemingin installaatio kuitenkin vaikuttaa kytkeytyvän samoin kuin Salla Myllylän kaksikanavainen videoteos Haihara. Siinä vaihtuvat vuodenajat Haiharan kartanon puistoalueella; säätilat, ihmiset ja ajankohdat vaihtuvat, mutta kamera kuvaa liikkumatta. Teos on toteavuudessaan siten kuin taidetta ihmisen jälkeen, jolloin kamerasta on tullut kuvien nimetön subjekti.
Kuvaton kuva on myös Elina Saalfeldin teoksessa Interventio 1, jossa syaaniväri on muuttanut vanhan sisustustaulun kääntöpuoleltaan siniseksi – itse kuvapuoli on käännetty seinää kohti näkymättömiin. Täysin toisella tavoin kuvan negaatiota lähestyy Laura Vainikka, joka tuntuu teoksissaan kysyvän, mitä on näkeminen: mitä nähdään silloin, kun kuvassa ei nähdä mitään, vaan nähdään pelkkää mustaa pintaa, jos kohta mustuudessaan sävykästä? Kun valkokangas antaa muodon kuvan katoamiselle, jossa silti voi havaita muotoja, jopa mustan neliön, ja teosmaisia rajauksia? Vainikan tyylikkäissä, muun muassa tuhkalla toteutetuissa monotypiatelauksissa Mustaa paperilla ja Toinen II sekä Hajonta -installaatiossa tiivistyvät Kerronta-näyttelyn kysymykset kuvasta ja sen asemasta jälkenä, joka on aina jo suhteessa omaan menneisyyteensä. Niiden äärellä on myös Tomi Hyttinen, jonka paperimateriaalia hyödyntävissä teoksissa kuvista ja teksteistä näkyvät vain ohuet sirpaleet. Tällöin ne muuttuvat lähes ajatteluksi; Hyttinen näyttääkin kysyvän, missä kulkee kuvan ja kielen raja. Samoin Kaija Hinkulan liikettä ilmaisevat öljymaalaukset akryylilevylle ilmaisevat materiaalin pelkistystä. Kuvan ja sen fragmentin suhteesta on kysymys myös Sanni Weckmanin suurikokoisessa Arja-teoksessa, jonka elävä pinta syntyy kuivatuista ruusun terälehdistä, kuolleesta materiaalista.
Tunnelma vaihtuu toisessa näyttelytilassa, tallirakennuksessa, jossa ovat esillä Henna Ahon anarkistis-humoristinen Mentaaligetto-maalausinstallaatio ja KOLME-kollektiivin video Täsä tuscas, jossa tekijät luovat kasvoillaan tunnetiloja surrealistisen buto-estetiikan tapaan. Näyttely jatkuu vielä Tampereen keskustassa Kulttuuritalo Laikun eli vanhan kirjastotalon Galleriassa, jossa ovat esillä Jonna Kinan, Timo Wrightin ja Maija Blåfieldin lyhytelokuvat. Teokset sopivat Kerronnan kokonaisuuteen, jota yhdistävät kysymykset ihmisestä ja visuaalisuudesta.
A HOME NAMED KRIMI / ART CENTER KRIMI, Imatra
2.5.-27.5.2018 / Group Exhibition »
Demolition house exhibition: A Home Named Krimi
The 70-year history of Krimi reaches it’s hight in May when over 50 artists and artist groups come to take over! Both houses are filled with art once more. Many of the represented artists also share a common history with Krimi. With the power of the artists and the small but tenacious association the exhibition achieves heroic proportions! A Home Named Krimi is a comprehensive whole that includes spatial art, video, installation, painting and drawing as well as jewelry art. Pieces and bodies of work can be found in and outside of the houses, from the cellar, the attic and from all sorts of closets and cabinets.
The 55 artists from Finland and around the world are as follows:
Kaisa Eriksson
Anni Kristiina
Krister Gråhn ja Hannamari Matikainen
Kaija Hinkula
Janette Holmström
Henrik Härkönen
Olli-Pekka Härmä
Ole Härmälä
Aino Jääskeläinen
Tiina-Liisa Kaalamo
Mikko Kallavuo
Johanna Ketola
Annina Kettunen
Arto Kettunen
Erika Kielosto
Viivi Kiiskinen
Anna Knappe ja Jan Amir
Saija Koponen
Sini Kosonen
Eliska Kovacikova
Susan Lankinen
Aleksi Laukkanen
Ilai Elias Lehto
Jouko Lempinen
Einari Leskinen
Heikki Länkinen
Sanna Majander
Antti Majava
Matador Makkonen & tikkaremmi
Eva Mäkelä
Karkki Mäkelä
Lauri Mäkimurto
Tapio Mömmö
Sanna Nissinen
Inka Nordlund
Wille Oinonen
Olka Puuvirta
Emma Peura
Leena Pukki
Leena Reittu
Ari Rossi
Anna Ruth
Salla Salin
Oula Salokannel
Merja Salonen de Giorgio
Jukka Silokunnas
Claire Skelton
Heidi Suikkanen
Saimi Suikkanen ja JP Lehtinen
Reeta Suvanto
Olli Tammi
Enni Vekkeli
Jouni Viljakainen
Johanna Väisänen
Susa Walve
The entrance is 3 euros with which the artists and the event organizers are supported. Children and pets come free! We only accept cash money (the nearest cash-machines are in Citymarket, Prisma and the railway station).
Kaija Hinkula,Permanent Temporality, wallpainting, Art Center Krimi, 2018
Taidetta purkutalossa: Koti nimeltä Krimi
70-vuotiaan Krimin historia huipentuu purkutalonäyttelyyn toukokuussa, kun yli 50 taiteilijaa ja taiteilijaryhmää valtaavat molemmat Krimin asuintalot ja täyttävät ne vielä kerran taiteella! Monet esillä olevat taiteilijat jakavat myös Krimin kanssa yhteisen historian.
Taiteilijoiden, talkoohengen ja pienen, mutta sinnikkään yhdistyksen voimin näyttely saavuttaa lähes sankarilliset mittasuhteet. Koti nimeltä Krimi on kattava nykytaiteen kokonaisuus, jonka teoskaartiin kuuluu tilataidetta, videoteoksia, installaatioita, maalauksia ja piirustuksia sekä korutaidetta. Teoksia ja teoskokonaisuuksia löytyy seinien sisä- ja ulkopuolelta, kellarista, asunnoista, kopeista ja komeroista.
K2 UNPLUGGED / K2 Taiteilijatalo, Oulu
21.-22.4.2018 / Group Exhibition »
Kevään suuri kuvataidekarnevaali K2 Taiteilijatalo klo 12:00-16:00, Kulttuurikasarmi, Hiukkavaara, Hiukanpiha 25, 90670 Oulu
Hiukkavaaran K2 Unplugged -näyttelytapahtuma muuttaa jo neljättä kertaa työhuoneet gallerioiksi huhtikuisen viikonlopun ajaksi. K2 taiteilijatalo on dynaaminen taiteidentalo, jonka tarjonta elää toimijoidensa mukana. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Näyttelyyn osallistuvien taiteilijoiden määrä on joka vuosi kasvanut. Tänä vuonna esillä on teoksia 32 eri taiteen alan tekijältä. Jokainen näyttelyyn osallistuva K2-talossa työskentelevä taiteilija rakentaa työhuoneeseensa omannäköisensä näyttelyn. Myös muissa kasarmirakennuksissa työskentelevät taiteilijat esittäytyvät K2 Talossa monimuotoisin näyttelyin. Näin muodostuu näyttelyiden ketju saman katon alle, kuin vilkas galleriakortteli kolmeen kerrokseen yhden rakennuksen suojiin.
The MATTER exhibition has been inspired by matter and energy. I approach the theme through the substance of a painting – as the physical appearance and movement-like metamorphosis of paint on the surface of a sheet. The thought of matter, energy and the nature of a being appear as intuitive crystallizations of the painting events and as relationships and effects of the painting elements and surfaces. However, my aim has not been to illustrate physical or philosophical theories but to build abstract slow motion reflecting on existence in the spirit of informalism while highlighting the paint matter and the painting event. The works in the exhibition are oil paintings on acrylic sheets.
Aine, materia, fyysinen olevainen, josta kappaleet muodostuvat
MATTER-näyttelyn lähtökohtana ovat toimineet aine ja energia. Lähestyn aihetta maalauksen substanssin kautta; maalin fyysisenä olemuksena, pyrkimyksenä väliaikaiseen tai lopulliseen muotoonsa maalausprosessissa. Ajatus aineesta ja energiasta esiintyy maalaustapahtumien kiteytyminä sekä elementtien suhteina ja vaikutuksina. Tarkoituksenani ei ole ollut kuvittaa fysiikan tai filosofian teorioita vaan rakentaa abstrakti hidastuskuvia informalismin hengessä, maalin materiaa ja maalaustapahtumaa korostaen. Teosten tekniikka on öljy akryylilevylle.
Miia Autio, Edwina Goldstone, Reetta Gröhn-Soininen, Mikko Haiko, Sini-Meri Hedberg, Mollu Heino, Kaija Hinkula, Niina Huovinen, Sara Ilveskorpi, Sanna Kananoja, Laura Lappi, Maija Lassila, Hanna Makkonen, Leena Niivuori, Joel Rahkonen, Margarita Rosselló Ramón, Hanna Råst, Mia Saharla, Jukka Silokunnas, Johanna Sinkkonen, Suvi Suikki, Jonna Suurhasko, Ona Taskinen
” K y l l ä ” on myöntävä vastaus kysymykseen. Kyllä kokemukselle, elämälle, tunteelle tai teolle. Spontaani hyppäys,välitön innostus, läsnäolo ja improvisoidun käsikirjoituksen seuraava sivu. Kyllä edustaa avoimuutta, uteliaisuutta ja rohkeutta. Kun ”ei” merkitsee kieltäytymistä ja yritystä pysäyttää, kyllä tarttuu kysyjää kädestä. Se on viisikirjaiminen huudahdus yhteisöllisyyden ja seikkailun puolesta.
Myöntävä vastaus on myös riski. Kyllä on sitä helpompi lausua mitä turvallisemmasta tai tutummasta asiasta on kyse. Tutuimmat asiat ovat kuitenkin harvoin niitä ikimuistoisimpia. Suuret kertomukset palautuvat oikealla hetkellä kuiskattuun tai karjaistuun kyllä-sanaan. On sanottava kyllä yhä uudestaan ja uudestaan. Tuntemattomasta kasvaa ystävä, ongelmasta mahdollisuus, arjesta juhla. Yksi kyllä avaa oven, toinen kyllä vie peremmälle. Kyllä laventaa tavallisen tiistain päiväksi, jona se tapahtui.
Taide ei tunne kaupunkien tai kuntien rajoja. Taidetta ei tehdä vain Helsingissä vaan ympäri Suomea. Sato korjataan siellä, missä intohimo, rakkaus ja kärsivällisyys ovat läsnä. Kyllä-näyttely sanoo ei eriarvoisuudelle ja alueelliselle jakautumiselle. Valtakunnallisessa, avoimen haun periaatteelle rakentuvassa Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton vuosinäyttelyssä kyse ei ole siitä, kuka tuntee ja kenet. Keskiössä ovat taideteokset ja niiden potentiaali. Kyllä voi olla intuitiivinen ja välitön. Toisinaan ujo ehkä tai epävarma puhkeaa vastaansanomattomaksi kylläksi ajan myötä.
Kyllä sanoo näyttelynä kyllä läsnäololle, yksityiskohdille, kepeydelle, pohdinnalle, ystävyydelle, kauneudelle, keskustelulle ja muutokselle. Näyttelyn ovat kuratoineet Eeva Holkeri, Aleksandra Kiskonen, Mariliis Rebane ja Anna-Kaisa Rastenberger.
KATAJAINEN KANSA – taidetta purkutalossa, Mäntyharju
17.6.–31.8.2017 / Group Exhibition »
Taidekeskus Krimin ja Katajaisessa kansassa esillä olevan kokonaisuuden taustalla on Imatran Koulukadulla sijaitseva talokaksikko, jossa on asunut taiteilijoita ja taideopiskelijoita yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta. Tuona aikana Krimille on muodostunut oma mikrokulttuuri. Taidekeskus on toiminut A-talossa vuodesta 2015 asti. Nyt talojen elinkaari on päättymässä; Krimi tyhjenee vuoden loppuunmennessä ja talot tullaan purkamaan.
Huoneisto 1A3:
Katajaisessa kansassa Krimi tuo purkutuomion saaneet asuintalonsa toisen purkutalon tiloihin. Krimin taiteilijat Paula Saari, Janette Holmström, Susa Walve ja Jussi Nykänen osallistuvat näyttelyyn ryhmäprojektillaan Krimiläinen kansa. Asukkaat ovat pohtineet projektissaan, mitä jää jäljelle kun koti irtaimistoineen katoaa ja yhteisö hajoaa. Osana projektia nähdään venäläisen Ksenia Voronchikhinan videoteos Ring, joka kuvaa ajankulkua ja vanhassa puutalossa elävän yhteisön elämää.
Taidekeskus kutsui mukaan myös taiteilijoita, joilla on jonkinlainen yhteys Krimiin ja jotka ovat teoksissaan pohtineet tilan merkitystä ja elämän kiertokulkua.
Huoneisto 1A1:
Kaija Hinkulalta on Mäntyharjulla esillä maalauskokonaisuus, joka on viimeksi ollut esillä Taidekeskus Krimillä. Öljyvärimaalaukset käsittelevät väliaikaisuutta ja kuolemaa vanitas-perinteen kautta. Hinkula on myös Krimin talojen entinen asukas. Tapio Mömmö, surrealistisia öljyvärimaalauksia on niin ikään nähty myös Krimin seinillä. Teoksia voi tulkita niin ulkoisen ja sisäisen kuin fyysisen ja aineettoman tilan tutkielmina.
Huoneisto 1A2:
Iitta Pieti, joka puolestaan kiteyttää purkutalon hengen kirjaimellisesti hengittävällä tilataideteoksellaan. Teos on esitetty edellisen kerran imatralaisessa autiotalossa vuonna 2016.
Decadence on kuvia ajasta ja väliaikaisuudesta. Kokonaisuus sisältää maalauksia sekä videoinstallaation. Kaija Hinkulan maalauksissa sisäelin rinnastuu maatuvaan hedelmään ja hauraat abstraktit pinnat rakentavat kuvaa katoavaisuudesta. Mika Kiviniemen videoinstallaatiossa rikkoutuminen, syntymä ja kuolema käyvät dialogia puhtaan valkoisten kananmunien pinnalle piirtyvissä halkeamissa.
Näyttely tuo taiteen moniottelijan Mika Kiviniemen videoteoksen ensimmäistä kertaa galleriatilaan. Myös näyttelijänä ja ohjaajana toimivan Kiviniemen videotyötä on nähty aiemmin osana teatteri- ja esitystaideteoksia. Kaija Hinkula valmistui kuvataiteilijaksi Saimaan AMK:sta vuonna 2008. Näyttelyä voisi pitää myös kotiinpaluuna, oululaistunut Hinkula asui Krimin talossa opiskeluvuosinaan. Kaksikko on aiemmin tehnyt yhteistyötä mm. Lumo Light Festivaalilla Oulussa.
OMNIA VANITAS / Galleria Napa, Rovaniemi
OMNIA VANITAS / Galleria Napa 13.–31.5.2017
13.–31.5.2017 / Group Exhibition »
Daniel Nagy, Kaija Hinkula, Heidi Kesti
Omnia Vanitas-näyttelyn lähtökohtana on toiminut vanitas – erityisesti 1600-luvulla kukoistanut maalaustyylisuunta. Omnia Vanitas esittäää kolmen taiteilijan tulkinnan aiheesta. Näyttely sisältää teoksia taiteilijoilta Daniel Nagylta, Kaija Hinkulalta sekä Heidi Kestiltä. Näyttely on osa Oulun sekä Lapin Taiteilijaseuran näyttelyvaihtoa.
Sanalla vanitas on monta merkitystä. 1600-luvun vanitas-perinteen maalaukset olivat omistajilleen sekä kauniita objekteja että uskonnollista mietiskelyn välineitä, koskien elämää ja maallisten nautintojen pysymättömyyttä ihmistä kohtaavan väistämättömän kuoleman edessä. Universaali kuolevaisuuden symboli pääkallo toistui usein vanitas-asetelmamaalauksissa, mutta myös muut elementit kuten kirja, kynttilät, peilit, kukat, hyönteiset, saippuakuplat ja varjot.. Turhuuden ja kuolevaisuuden esillenostaminen sekä erilaisten elementtien rinnastukset sekä ovat ominaista vanitas-teemalle.
Omnia Vanitas tuo aiheeseen kolme lähestymistapaa. Daniel Nagy käsittelee aihetta dogmaattisesti, historian, moraalin, politiikan kautta. Kaija Hinkulan maalaukset versioivat perinnettä nykymaalauksen keinoin, Heidi Kestin kierrätysmuoviset teokset rakentavat juhlaa kulutusyhteiskunnasta. Näyttely koostuu hiilipiirrustuksista, maalauksista sekä kierrätysmuovista.
21.-22.4.2018 / Group Exhibition »
